Rikotut ovet, lasin sirpaleet
Kristalliyö käynnistää sotakoneen
Juutalaisuus sysätään liekkeihin
Tuhkaksi tuhannen hakaristin alla

Jo kuuluu jyrinä kaukainen, ovat syöksypommittajat siivillään
On petturien aika tuho kohdata, ei vihaltamme säästy enää yksikään
Jokainen sana, jokaikinen lyönti, jonka iskitte kansaamme vastaan
Laskettu on, ettekä palkaksi saa mitään kuolemaa kalliimpaa

Kun sotakoneen kahleet katkeaa, teräksiset pedot vapauden saa
Tomuksi jauhavat maailmanne ja saastainen perimänne katoaa
Telat jyräävät raunioilla lastenne ruumiita murskaten
Kuolleiden silmissä tyhjä katse sytyttää sisällämme ylpeyden

Pommikoneiden mustat laivueet
Tulimyrskyyn vihollisen johtaen
Massatuhoa kylvävät airueet
Varjoissa tuhannen hakaristin alla

Wehrmachtin linjassa veriveljet
Uhmaavat sadetta luotien
Kohtalo mullassa sankarihaudan
Levossa tuhannen hakaristin alla!