usein soutaessani tätä tuttua järvenselkää
tunnen olevani kuin muinaiset viikingit
matkalla tuntemattomaan
selkä edellä

ei poutakaan
ei kelirikko routakaan
saa kovemmin soutamaan
kuin soutaa saankaan
sua noutamaan
on sulanut jo routa maan
kun asetun soutamaan
kai soutaa saan

kuin pohjanmerellä
myrskyn edellä
orjain verellä
orvaskedellä
ollaan hereillä
nyt ei spedeillä
nyt vain kalastetaan

näin konnevedellä
kelpaa elellä
nuottaa vedellä
troolausveneellä
parras edellä
arvaas kenellä
syy on pidellä
muikut kiduksistaan

ja havahdun taas mietteistäni
takaisin tähän todellisuuteen

siis showta vaan
kuin shamanismi outamaan
on tämä kun soutamaan
käyn uudestaan
vaan sua noutamaan
kun sulanut on routa maan
taas asetun soutamaan
taas soutaa saan