Sade valuu valtoimenaan sitä ikkunasta katselen
Tummat pilvet sade laahuksenaan taivaan yli raahautuen
Vesi kattoon ropisee, se mielen rauhoittaa
Näihin päiviin aika pysähtelee, se olon tasoittaa

Se mieleen tuo sen, ajan lapsuuden
Muistot ajan kultaamat, mieleen palaavat

Ne lapsuuden kesät ja niiden pitkäkestoisuus
Tehtiin tuhannet pesät, oli jokainen päivä seikkailu uus

Miten kaunis oli piha, niin me sillä leikittiin
Kuinka vähäistä viha, aina riidat sovittiin
Nurmikentät avojaloin aina edestakaisin
Keinupeffiksessä paloin, mutta niin ne toisetkin

Nämä kuvat on sen, ajan lapsuuden
Muistot ajan multaamat, mitä ne salaavat?

Lapsuuden kesät ja niiden pitkäkestoisuus
Niin ne yhtenevät ja lomittuu ja kietoutuu

Niin ne lapsuuden kesät ja niiden pitkäkestoisuus
Nyt nämä hajonneet pesät ja vastuullisuus ja aikuisuus