sarastus silmäin sumuun näottomälle kertoo
tuo kutsuttu tupaan tuo kannoillansa katrastaan
noen varjoihin kajo pirtin raastaa
hehkuu hirret, palaa katon paanut

vaivoin kannettu vesi punaisena pakenee
lasken verkot vatsasta koettavaksi kerran

luovun ihosta kahluussa hiekassa
vaihdan sappeni syvissä vesissä
lihansäiettä loitonnan toisista
vaan ei sisintä löydy ihmisestä

kaluttu ranka kallioille meistä
se murskataan ja jauhetaan kivissä
vaihdan henkeni hyisissä vesissä
vaan minusta se ei irti päästä