Jakaessani kärsimystä kansamme
Kävelimme eteen valtiaamme
airueet huusivat kumartakaa
tippui polvilleen kansamme

Jäin uhmaamaan käskyn voimia
Tiesin ettei jäljellä ole enää toivoa
Airueet huutavat kumartakaa
Uhmaamaan jäin - ja sitten


Taivas sylkäisi ukonvasaman
keihäät kaartuivat porttiin
astui eteenpäin ilmestys oudoin
hetken jo pelkäsin ja toivoin

Oli kasvoinaan toteemimaski
kuvanaan ylpeä kotka
ruumiinaan kantoi karhun karvoja
hetken jo pelkäsin ja toivoin


"Vai et sinä herraasi kumarra"
minä vastasin: "ehen"
mieluummin kannan ylpeyden taljaa
kuin annan sinulle vallan

Oli seuraukset selvät he rautoja toivat
varasin paikkani alta tammipuun
Kuulin jo kuinka kuolinkellot soittavat
Mutta tunsin myös vapauden kaipuun


Kun taivaat käärivät kuun, niin
keihäät saartoivat portin
marssi eteenpäin joukkomme hurjin
hetken jo ymmärsin ja huusin

Oli karhu kaadettu, kotkakin kuollut siis
Kietaisin ylleni karhuntaljan
nostin kasvojani kuvaamaan kotkan
ja kaikki oli taas kuin ennen