Ajatuksen voimalla kykenemättä kuolemaan
vaellan läpi ikuisuuden taivaasta tuonelaan.
Ihmisen jumalat ja saatanat, kuolevat ja syntyvät.
Mutta kaaos pysyy ikuisesti, pimeyden sikermässä.

Minua he palvoivat kuin hullut sokeina pelosta,
kaukaisissa maissa rakensin temppeleitä kivestä.
Mayat ja meren lapset, he hukkuivat minuun
luulivat voivansa hallita mua, mut en mennyt vipuun.

Nyt makaan maan alla odottaen päivää uutta
Nukun luolassain unta syvää ja kuuntelen merten tuulta.
Yön lapset kutsuni perässä eivät lähemättä olla saata,
sillä se kuolla ei voi, joka voi iäti maata...