Kaupunki harmaa näyttää pimeää puoltaan.
Porttikongissa joku saa turpaan,
vain pimeät seinät vastaa, kun huudetaan.
Kylmää valoa katuvalo pudottaa.
Silmitön vartija pakenee maailmaa,
jossa oikeus ei voittanutkaan.
Talojen välit- huutaa tuskaa.
Rautaiset portit oloa helpottaa,
VÄHEMMÄN VAATII EPÄILLÄ KUIN RAKASTAA.
Ja mitä löytyy takaa rautaisten porttien,
se poraa kuin luoti reiän sydämeen.
Parempi kuolla yksinäisyyteen,
kuin elää kuolleena vuoksi toisen.
Huoltamon öisen mainosvalo vilkuttaa.
Tulleeksi toivottaa yksin kulkevaa,
jolla ei ole paikkaa muutakaan.
Hän katsoo kahta kuvaa lompakostaan.
Kyyneleen kuivaa, oikoo olemustaan
ja jatkaa kiertämistä palatakseen taas.
Luona kodin portin toivoa uskaltaa,
olisiko joku unohtanut lukita.
Pääsisi kostamaan kaiken mitä saaneet on aikaan.
Väkivalta on valtaa…