sinertää
pihakeinu heiluu
hitaasti ja raskaasti


puen irveen kasvoilleni
avaan oven ja
katselen sua
hiljaa,
ja raskaasti hengittäen


jos en tee mitään
valo kaikkoaa
ja varjo nousee

yhä sinisempää
valo kaikkoaa
kun varjo nousee

kuuletko?
ei ole mitään
hengityskin on hiljaa
kuten aaveet

hampaani näet kun nukut
suljen oven äänettömästi

kun en tee mitään
valo kaikkoaa
ja varjo nousee

yhä sinisempää
valo kaikkoaa
kun varjo nousee

olen vierelläsi
valo palaa pois

yhä pimeämpää
unet kaikkoaa
kun varjo nousee

yhä pimeämpää
unet kaikkoaa
ja varjo nousee