Väärin se on, minä tiedän sen,
Olen vain yksi ihminen,
Vain yksi uhri rakkauden,

Ja jos nimeen rakkauden kaiverretaan,
Että hyvänä pidetään ja halitaan,
Niin onko lupaus se minkään arvoinen,
Jos sen särkeä voi meistä jokainen,

Väärin se on, minä myönnän sen,
Olen ajatuksissas viimeinen,
Enää anteeksi anna en,

Kun jos nimeen rakkauden luvataan,
Että läheisyyttä vaalitaan;
Niin onko sana se minkään veroinen,
Jos sillä särkee toisen sydämen,

Liikaako tein, vai liian vähän,
Antaisin kaiken ja vielä enemmän,
Liikaako tein, vai liian vähän,
Kun tunnen sydämeni särkyvän,

Väärin se on, minä tajuun sen,
Huulillani piirrän kysymyksen,
Vain sulta saisin vastauksen,

Ja jos nimeen rakkauden satuttaa,
Vaikkakin hyvää tarkoittaa,
Niin onko teko oikeudenmukainen,
Jos siten surmaa rakkauden,

Ei, väärin se on, minä tiedän sen,

Väärin se on, minä tiedän sen,
Olen vain yksi ihminen,
Vain yksi uhri rakkauden,