kangas valkea kahlittu
kehikkoonsa vangittu

häpäisten sen puhtauden
viilto uitetun siveltimen
saa sen väriä vuotamaan
eikä sitä näe kukaan

taulusta maali valuu
liian varhain seinälle pantu
sitä katselee
tyhjä jakkara yksinäinen

selkänojassa silminään
kaksi reikää, mustan tyhjää


kangas valkea kahlittu
kehikkoonsa vangittu

häpäisten sen puhtauden
viilto uitetun siveltimen
saa sen väriä vuotamaan
eikä sitä näe kukaan

tuhkanharmaa maalitaulu
on siitä väri jo valunut

ajan hampaat terävät
lopunkin elämän purivat

ei enää kestä katsetta
pistävää hiljaisuutta