Kunnes polku on kasvanut umpeen

Tässä alan matkan
ratamoin verhottu maa
reunasta jylhän metsän jatkan

Juurista punottu matto
polun reunoilta aarnion sydämeen
valo harvoin juovin
ilmassa hiutaleina kultaa

Seiteillä jalokivipisarat

Sisar-rauha, Veli-uni
tulin teitä tapaamaan
vieläkö muistatte
minut omaksenne?

Olen väsynyt askeliin
ei mihinkään johtaviin
tukehtunut sanoihin mitättömiin

Pitäkää minua pienintä
veljistänne selkänne takana turvassa

Pitäkää minua kauemmin
kuin olen ollut poissa
Kunnes polku on kasvanut umpeen

Kunnes tänne kodin teen
aarnion sydämeen
enkä lähde uudelleen

-Ossi Oinas-Panuma
Sodankylä, syksy 2009