KERTSI:

Yöllä tuuli pyyhkäisi hiekkalinnaa/
tänä aamuna siinä kasvoi viljaa/
lapset jalkansa kastaneet on rantaveteen/
nyt pieni lampi vaihtunut on valtamereen/


VERSE1 (Sarkastinen)

Odotin näkeväni ihmisiä, joita näin ennen/
se oli ennen, ne ajat on menneet/
kelaan, miksei niitä nää ees viikonloppuiltanakaa/
vaikka takana ei sillat pala/

no mut aika aikaa kutakin/
koitan muistella vaa hetkiä mukavii ja unohtaa pahat/
kuljen omaa polkua, en aio sortua/
murehtimaan tai menneisyyttä torjua/

ei tätä kaikkee tarvii ottaa raskaasti/
ihmiset vanhenee ja se on osa kasvamist/
onhan siinä oma viehätys tavallaan/
joskus toivon, että ne vaa viisastuis samalla/

jos vaan tuijottaa taakseen, olo on tukala/
on aina hukassa, ei auta burana/
mennään sinne minne uusi tuuli puhaltaa/
mä tahdon lentää ku lintu muutoksen mukana/


KERTSI:

Yöllä tuuli pyyhkäisi hiekkalinnaa/
tänä aamuna siinä kasvoi viljaa/
lapset jalkansa kastaneet on rantaveteen/
nyt pieni lampi vaihtunut on valtamereen/


VERSE2 (Kirka Rapitzin)

Se on jo niin huomattu, että ongelmat satuttaa/
mutta ihminen voi muuttua, jos se todella haluaa/
mä halusin ja siks tein lupauksen itelleni/
etten enää varastele, koska meikähän ne virheet teki/

oli siis aika saada muutosta aikaan/
vaihdetta vaihtaa ja johkin aitoon uskonsa laittaa/
ku väärät valinnat ohjas väärälle tielle/
mutta ajatukset pahat, nyt päästän ne mielest/

ja niitä hyvii aikoi mä pelkästään muistelen/
kun muistojen jääkentällä luistelen/
enkä anna ajatustakaan pahoille ajoille/
ainoastaan ilosille ja merkitystä sadoille sanoille/

joista koostan sitten lauseeni/
vaikka onnen portit ovat kiinni, voin vaan oottaa niiden aukeemist/
mut kiitos ei, elän mieluummin todellakin pelos/
kärsimys ja kipu saa mut tunteen olevani elos/


KERTSI 2x:

Yöllä tuuli pyyhkäisi hiekkalinnaa/
tänä aamuna siinä kasvoi viljaa/
lapset jalkansa kastaneet on rantaveteen/
nyt pieni lampi vaihtunut on valtamereen/