Vrc1
Kuule mä kuiskaan sun korvaas/
ettei tätä enää ikinä kuka tuu korjaa/
ainaka minä, sen kai tiesit sinä/
ku syynä tais olla, minä minä minä?/
niihä siinä sä sitä vannoit/
ku mun pois lähtemisestä kaunaa kannoit/
mukulaks tahkoit, peitit mut varjoil/
ja pakko myöntää et onnistuit taidol/
se mursi mut, muutamaks päiväks/
ku kurssi käänty, ja mut pahaks värjäs/
mut hyväs mäihäs, hyvin tää jätkä pärjäs/
tunteet pinnas osittain, mut loput pohjas/
se sai mut miettimää hetkeks/
miks piti kiirehtii siinäki pienes retkes/
kellä on maltti, sillä on valtti/
siitä itselleni seuraava tahti/

VRC2
ei tarvii sanoo yhtää mitää/
niin kävi niinko humalassa pitää/
vai onko oikein pistää sen piikkii?/
ku loppupeleis joutuu ite kiikkii/
kii siit, jää sit aina/
harhaluulo ettei se sit tuu toista painaa/
valkosest valheest, puolen vuoden jälkeen/
olemattomat arvet aukenee jällee/
aikaisemminki oon sanonut varmaan/
kettu ei koskaan jää kahdesti samaan ansaan/
paskanmarjat, kerta toisen perään/
sanon saman sanonnan. ja otan selkään/
mä kestän ku on pakko kestää/
en luovuta vielkään, vaik sattuu tietää/
et tuun varmaa kulkemaa samaa tietä/
toivottavast oikee suunta löytyy vielä/