PIENOKAINEN

Lasta katselen ja hälle hyräilen,
päätä silittäen, uneen saattelen
Oot turvassa siipieni suojassa,
mutta aikanaan joudun saattamaan
ja irti laskemaan sinut suureen maailmaan

Uneen rauhaisaan vaipuu hymy kasvoillaan,
pientä nalleaan hellästi rutistaa
Sua suojelen kuin karhu emo poikasten,
kukaan satuttaa ei sua koskaan saa,
kun aikanaan lähdet yksin kulkemaan

Pienokainen, pienokainen, kun sä lähdet maailmaan,
omia siipiäs koittamaan,
muista rakkauteni on sinun voimana,
jos maailman tuulet sinua huojuttaa

Nyt mä muistelen, tietä nuoruuden,
kuinka murheissa halusin luovuttaa
Joskus parempaan uskoa on vaikeaa
siksi toivonkin sinulle enkelin,
joka tietäsi ja kulkuasi suojaisi

Pienokainen, pienokainen, kun sä lähdet maailmaan
omia siipiäs koittamaan,
muista rakkauteni on sinun voimana,
jos maailman tuulet sinua huojuttaa

Muista rakkauteni on sinun voimana,
jos maailman tuulet sinua huojuttaa

Olet minulle sä aina pikkuinen,
vaikka täyttäisit jo mitat aikuisen