Kinkkaan yksin pimeässä, nauhat auki, sakset selässä

Husin ilmaa, syöksen tulta, hirvee nälkä, tuntuu oudolta

En tiedä missä vika, ehkä jaloissa

Tunne kuin umpitunnelissa

Kaivan tieni ulos, tukehdun

Hetken hurmoksesta halvaannun



En usko silmiäni, en tunne käsiäni

Kun ympärillä näen kaiken sen

On onnettomia on kohtaloita

Maailman lyömiä kuontaloita

Kerrankin jokaiselle jotakin

Ammunnasta vesileikkeihin

On tuomion junaa, pirun autorataa

Ja maailmanpyörä palaa



Ihminenkin voi rentoutua

katsoo hameen alle, seurauksitta

Ei ole puolisoa ei moraalia

Vain euro ja narunvetoa


Kuori siis nahkasi haavoittunut, heitä haalari uhreille saatanan

Köytä itsesi karmanlainan vuoristorataan

Ja koe kuinka elämästä nautitaan.



Päätän mennä onkimaan, sillä siellä niitä kohtaloita jaetaan

Tietämättömille, kärsimättömille, parisuhdeterapian uhreille

Kalaonni kosiskeli minua, sain onginnassa osan paratiisia

Joka paloi pois hyvästä tahdosta

Pois turhuuden tieltä humalasta



Ihminenkin voi rentoutua

katsoo hameen alle, seurauksitta

Ei ole puolisoa ei moraalia

Vain euro ja narunvetoa



Kuori siis nahkasi haavoittunut, heitä haalari uhreille saatanan

Köytä itsesi karmanlainan vuoristorataan

Ja koe kuinka elämästä nautitaan.