Babylonin huora istuu
suuressa tornissaan
kaupunkiaan sieltä johtaa
syntisiä saalistaa

Kaiken tämän keskellä
pieni lapsi vaeltaa
syntynyt on synnin maailmaan
rakkautta ei saa koskaan

Käärmeen kielet kietoutuvat
nuoren mielen ympärille
maailmankuvaa vääristäen
ihmisyyttä tuhoten

Jäljelle jää naama kasvoton
sydän typötyhjä
lasittunut katse silmissään
hävinnyt on halu elämän

Kylmät kädet ympärillä eivät lasta auta
eikai tässä lohduta enää mikään muu kuin hauta

Lapsi kasvaa aikuiseksi heidän seurassansa
syntiseksi, risaiseksi kuin Babylonin kansa

Lapsi liikkuu käärmeen lailla
vailla päämäärää
sammunut on tuli sisältään
pahuuttansa levittää

Sielunsa ei voi lentää
kun on loppu tämä elämä
iänkaikkiseksi tänne jää
niljassansa kylpemään

Lapsi kasvaa aikuiseksi heidän seurassansa
syntiseksi, risaiseksi kuin Babylonin kansa

Kylmät kädet ympärillä eivät lasta auta
eikai tässä lohduta enää mikään muu kuin hauta

Lapsi kasvaa aikuiseksi heidän seurassansa
syntiseksi, risaiseksi kuin Babylonin kansa