Todiste - MinäMinä


Kai mä kauan sitten jo näin taakse valheen.
Kaiken hymyn taakse ei jääny ku veriset arvet,
mut totuutta en näyttäny, täyty olla sitkee.
Täyty olla niin ku muut, ei voinu kyyneltäkään itkee.
Seisoin yksin satees, keskel hiljaista katuu.
Seisoin ja annoin klovnimeikkieni valuu.
Tiesin kyllä totuuden, piilotetun minäni.
Totuuden musta jota piilottelin ikäni.
Joka puolel naurua, loputonta laulua.
Tuntuu kuin oisin eläny tyhjässä taulussa.
Näytellen pellee joka ei huolehdi mistään.
Jokainen katse niin ku veitsen terä pistää.
Sanoin kaikki valheet, niin ku ne olisi sydämmest.
Kuulun kai joukkoon nimelt: "Toiveensa hylänneet".
Piiloudun katseilta, en oo niin ku sinä.
Mun maailma on jakautunu, olen MinäMinä.

MinäMinä, täällä huudan. Jos vain huuhtoutuis meikkini pois.
MinäMinä, vain täällä ootan, et voin vihdoin olla Minä.

Ihmiset mut piirittää ja oottaa uutta näytöstä.
Oon vaan kyllästyny matkimaan taas niiden käytöstä.
Eikö kukaan näe läpi tämän pojan.
Joka kiertää joka ojan ja esittää et on kova.
Totuus takana vedenpitävien meikkien.
Luulitko et must on kivaa elää aina leikkien?
Niin ku peter pan en koskaan kasva isoksi.
Oon vaan klovni joka on syntyny elään tivolis.
Esittään roolia, kiertään ympyrää.
En kai mä oo tullu tähän rooliini syntymään?
Juoksin läpi vuosien, itseäni etsien.
Mut täysin eri ihmisen näin aina läpi peilien.
Peitin kasvoni käsiini.
Ja toivon et palan vihdoin itsestäni näkisin.
Haluisin vaan nähdä mitä on piilossa sisäl.
Etten olis MinäMinä vaan Minä.