Todiste - Askeleet


Ei musta tullukkaan niin hyvää ku mä halusin.
Otti oman aikansa et omat virheet tajusin/
Eikä vierel ketään joka taputtelis selkään.
Vaikka puhun surusta, en mä sitä pelkää/
Se on vaan mun tapa käydä kaikki läpi.
Lue mun sanotukset, näät miten elämässä kävi/
Ei kaikella oo onnellista loppua.
Ja ainut mitä sain aikaan olikin sotkua/
Eikä askeleet vienykkään alkuun.
Mies kasvo pojaks ku ei lähteny karkuun/
Väännä kättä, sano et oon väärässä.
Väritä mun maailma, väritä mun päämäärä/
Et mä saisin kiinni vihdoin oljenkorresta.
Oon liian kauan pyrkiny nouseen muita korkeemmaks/
Kato taakse minne muut on sut kantaneet.
Laita jalat liikkuun ja polje omat askeleet/

Mut omat askeleet kantaa kauemmas,
kuin muut voi sut viedä/
Ei käännä päätä, ei selkää vaan liikkuu.
Mee sinne minne askeleet vie sut/

Jalat johti harhaan, sisälle sun maailmaan.
Jokasesta palasesta oliki vaan vaivaa/
Ei voi kaivaa kuoppaa asfalttiin.
Kaikista sun virheistä muitaki rankaistiin/
Ja mä tiedän että kävelen nyt takaperin.
Toiset löyti onnensa, mä löysin vaan palapelin/
Enkä jääny sitä rakentaan, mä livahdin.
Menin muiden harteilla, kunnes sieltä tipahdin/
Mut nyt maa muuttunu kokonaan.
Vaik kaikki olis hyvin, ei tunnu et oon kotona/
Ja mä tahtoisin nauraa ja laulaa.
Mut kaikki tuntuu kuuluvan nyt kovin kaukaa/
Enkä tahtoisi paikata arpia.
Ku uudestaan sattuu on haavat jo valmiina/
Mut vihdoin oon sen tajunnu, et mä voin muuttaa kaiken.
Pitää tulla harteilt ja ottaa eka askel/