vain yksi lause tyrmää haavoittuvan ihmisen
pelko kuoleman hautaa mielen järkkyneen
toivon peilikuva silmiin heijastuu
kun matka seinään loppuu

on puolitiehen matkani jäänyt
ei määränpäästä varmuutta
kokemusten raskas säkki puolillaan
tässäkö kaikki
lyhyeen loppuu taival ihmisen
puolitiehen

hiekka tiimalasissa vähiin käy
en voi kohtaloani ymmärtää
kerran vaivuin uneen ikuiseen
uutta aamua enää nähnyt en

on puolitiehen matkani jäänyt
ei määränpäästä varmuutta
kokemusten raskas säkki puolillaan
tässä kaikki
lyhyeen loppui taival ihmisen