Sinä päivänä
muuttui kaikki entinen ja
pimeys peitti varjotkin alleen
jäljellä eilisestä on vain
rikotut lupaukset ja suuret valheet

Maahan sortuneen pilvilinnan raunioilta
keräilen rippeitä muistojen
jotta voisin nekin haudata
alle maiden ja mantujen.

Miksi piti mennä tekemään sellaista
joka vain tuhoon johtaa ?
Kuka käski mennä leikkimään tulella
jota ei voi hallita?

Samassa paskassa eteenpäin kahlataan
aina vain syvemmälle vajotaan
Onko mitään muuta vaihtoehtoa?
Onko edes varasuunnitelmaa?

Lopulta se olet vain yksin sinä
sinä yksin kohtalosi määräät
sitä muuttaa kai ei voisi mikään
luonto heikoimmat korjaa pois tieltään
mitä tilanteessa olisi tehtävä ?
saastainen ruumis synneistäkö pestävä ?

Päivä päivältä aina vain vaikeampaa
on elo ihmisen
tehtyä ei tekemättömäksi voi saada
siitä turha on haaveilla

kohtalo sama uudelleen toistuu
joku vielä joukostamme poistuu
uusi pettymys odottaa vuoroaan
Harha-askel tullaan ottamaan
suuntaan josta ei ole paluuta
sitä voiko muuksi muuttaa
kuka voisi säännöt kertoa
miten väärän oikeasta erottaa?

Halki vuosisatojen, päivien synkkien
taakan saa kantaakseen
Läpi sukupolvien, öiden kylmien
kaikesta kärsii pieni ihminen

Samaa näytelmää jälleen toistetaan
ainoastaan näyttelijät vaihtuvat
juoni kuitenkin pysyy samana
kaikki silkkaa suurta valhetta

Samassa paskassa eteenpäin kahlataan
aina vain syvemmälle vajotaan
Kuka viitsisi avun tarjota?
Kuka voisi käden ojentaa?
Kenen joukoissa lopulta seisot
sinä yksin kohtalosi määräät
sitä muuttaa kai ei voisi mikään
luonto heikoimmat korjaa pois tieltään