...Ja Aika Sinut Unohtaa

Maailman huudosta löydätkö itseesikään?

Nostan kasvoni maasta, vaikka jo ensi hetkellä
aamun kuulas valo, sataa tuhkana maahan

Peittäen pinnan harmaaseen huntuun

Murtuu patsaat jalustoistaan, teräksiseen kankeuteen
Ja polvilleen painuu, kun elämän siivet katkaistaan

Katsoen tähtien taa, ei katse kättä seuraa,
niin peto kasvonsa saa, ja aika sinut unohtaa

Kuinka mantran voimalla, kuuluu luoda maailma
Kun huomisen suojassa, jumalat tekevät kuolemaa

Maailman huudosta löydätkö itseesikään?

Katsoen tähtien taa, ei katse kättä seuraa,
niin peto kasvonsa saa, ja aika sinut unohtaa