1. Oon niin rikki, en mä pysty tähän enää, en jaksais käydä nukkuu enkä jaksais aamul herää/
Paistaa se aurinko risukasaanki joskus, niinpä niin ei enne maailmanloppuu/
Oon sinnitelly täällä niin vitun pitkään ja turhaudun ku ei auta keinot mitkään/
tähän oloon, voisiko joku auttaa, tai saatan lähtee täältä vielä oman käden kautta/
No ei oikeest, en tahdo luovuttaa, elämä kuohuttaa, se pitää muistaa taas/
Se on kyl helpommi sanottu ku tehty, oon alas vajonnu ja alaspäin mä meen ny/
Mikäli mahdollista, en edes tiedä, en tiedä mihin tääki polku meinaa mut viedä/
Ei tälle mitää voi, ku ei täst pääse pois, kumpa joku päivä mulla vielä hyvä olo olla vois/

Kertsi: Halusin kysyy kuinka kauan tämä jatkuu, halusin tietää kuinka kauan muhun sattuu/
Kuinka kauan on tätä kamaluutta kestäminen?, Taitaa olla nii et tää on kierre ikuinen
x2

2. Tekis mieli vetää pää niin vitun täytee, ettei paska maailma mun silmiin näy ees/
Olis kiva jos ees hetken olis mukavaa, mut eipä täs ku lisää paskaa niskaa vaa/
Enkä saa ketään millään tajuamaan, että tuska mun sisälläni se kasvaa kasvamistaan/
Ei se ehkä näy mitenkää ulos päin, vaan kumpa joku tietäis mitä läpi käyn sisälläin/
Se tuska mua sisält päin tapattaa, pikku hiljaa niinku murhaaja konsanaan/
Ja varmaan loppu viimein oon kuollu sisältä, sillon mikään ei tunnu varmaa enää miltää/
Se vois olla kivaa, en jaksa tätä ivaa jota elämä tuottaa, kai vähemmästki flippaa/
Kyynelet valuu, tän pois sisältäni haluun, ei täs voi muuta sanoo ku: Mä tarviin apuu!/

KERTSI x2

3. ”Koita pärjää”, ”voimia” ja ”kyl se siitä”, eiköhän noi kliseet tässä kohta puoliin riitä/
Ei millää pahalla, oikeesti kiitoksii, et frendit jaksatte parsii mun kans niit liitoksii/
jotka o revenny tosi pahastikki, ettei auta neljä, viis tai edes sata tikkii/
Mut ei tää lähde hetkes, se käy vaan unelmissa, se lähtee helposti vain elokuvissa/
Varmaa antaa huolestumisen aihetta, jos ei ees unis nää koskaan mitään kaunista/
Vaan painajaiset pitkin yötä mua riepottaa, ja aamul on tosi ankeeta nousta taas/
Otsa märkänä kun hiki valuu pelosta, sydän hakkaa nii et varmaa kohta se lopettaa/
Tää on kamalaa ei täst tuu mitää, mut eikös se nii ollu et tää on vaa elämää?/

Kuinka kauan tämä jatkuu?
Kuinka kauan muhun sattuu?
Kuinka kauan on tätä kestäminen?
Onko tää kierre ikuinen?