Ruostenaulat (säv. Lauri Holm, san. Wille Pokki Holm, sov. Malvo)

Muistan yhä elävästi, painui veitsi pohjaan asti. / Katsoin silmiin vesittyviin, painui kuva minun uniin. Mieli tahtoo unohtaa mutta silti aina palaa, / hetkeen jolloin minustakin tuli suuri lopultakin. / Sinuiksi olen tullut itseni ja teon kanssa. / Katkaistu on valheen varsi, totuus kuluu kertaa kaksi. / Ostan perkele elämän, vaikka en sillä tee mitään. Pukekaa ylleni pahan symboli, / liekeistä iholleni ikoni. / On pedon palkka ruostenaulat päähän ja rintaan. Köysikö on rasvattava, pistooliko ladattava / vai lääkkeilläkö tämän voisi loppuun saattaa? / Juntta, murska, lyönti, isku, pää seinää vasten, / olento ja mutantti, molemmat täytyy tappaa. / Viestintuoja ensin koska huonoja uutisia. / Ilman virkatodistusta täällä ei saa kantaa. / Järjettömyys on äidinkieli. Primitiivi / taantuma / plasma-allas / puolityhjä. Neandertali / puuttuva linkki / petrimaljat / nuijalla murskataan.