pappi näyttää mustissaan niin kauniilta
on kuuma kesäpäivä uurnasikin höyryää
et enää ole
en anna sinulle koskaan anteeksi
en tunne näitä kasvoja tunsinko sinuakaan?
korvissani kaikuu viimeiset sanasi
et enää ole
en anna sinulle koskaan anteeksi
muistan kun kerroit
onnettomuusunista
rotkoon syöksyit
viime hetken pelastus
keskinkertaisuudesta nauttisit
kun katseet välttää
nappaan uurnan mukaani
viskiä juomme
Kruununpuiston penkillä
oliko kaikki minun syytäni?
kaikki päättyy kun kuolemme