elän peilin pinnalla
maailmojen välissä
todellisuus jaettu
ikuisuuden sylissä

pisarat silmilläni
vääristävät näkymän
harhani hajottavat
luulin kaiken pysyvän


vuosien työn tulokset
hetkessä hajosivat
minut rikki repii ja
riekaleeni pois uivat

pirstaloitunut lasi
puolet kaikkeudestani
romahtaa ja katoaa
vapaus on vankilani


kylmän sieluni tuntee
etsii kättä auttavaa
aistit valehtelevat
mielikuva vallan saa

unesta viimein herään
tai nukahdan uudelleen
vihdoin totuus häviää
ja haihdun avaruuteen