Olitko paikalla, kun kaupunkini teki kuolemaa?
se haudattiin syvään veteen yksin maatumaan

unohduksen mekaaninen liike järsi hiertäen
kaupunkini heiveröisen kivijalan, minä en
voinut kääntää katsettani taivaankannen ruoskiessa
kivikasvot, lapsenuskot vereslihalle
aallot löivät kaiken yli, meren syli nieli maan
kaupunkini huuto peitti alleen koko niemimaan
kunnes jäätyi paikoilleen loppuaan odottamaan

Olitko paikalla, kun kaupunkini teki kuolemaa?
se haudattiin mustaan veteen, alas jonnekin

paine iski ovet sisään, lohkoi lovet katuihin
työnsi tielle tuolit, sängyt, kaiken, minkä omistin
mutta kaikkein kauneimpiin ei vuorovesi koskisi
ihot, äänet, kuvat, tuoksut, aamuöiden kujanjuoksut
kylmää ilmaa keuhkoissani vedin saappaat jalkoihin

Olitko paikalla, kun kaupunkini teki kuolemaa?
se haudattiin syvään veteen yksin maatumaan

maan ja meren rajalla
lainatulla ajalla
seisoo jylhä kiviseinämä
hyinen, jokasyksyinen
myrsky huutaa aallokkoon:
"Menkää, heittäytykää kallioon"
jälleen tuhatpäisinä
rintakehät jäisinä
ryntäilevät meren sotilaat

Olitko paikalla, kun kaupunkini teki kuolemaa?
se haudattiin mustaan veteen alas jonnekin
mustaan veteen yksin kuolemaan
yksin kuolemaan