Suli maahan kukkanen, joutui alta nietosten.
Lumiukko valkoinen katsoo lunta miettien.
Valkeaa on maasta taivaaseen, kirkon kellot kumahtaa.
Lumiukko vanha sielun saa, mutta hetken pienen verran vaan.

Kide jään nyt peittää tän lammen jolla leikittiin.
Talo puussa suojaa niin pienen varpusen höyhenii.
Lumiukko katsoo miettien tuota maailmaa valkeaa.
Elämä on hälle vaikeaa kun se kestää pienen hetken vaan.

Lapset lämmössä kynttilän laulaa lauluja elämän.
Pieni varpunen hädissään etsii siementä, nälissään.
Lumiukko katsoo miettien tuota onnea raikuvaa.
Läpi huurteisen mökin ikkunan tuota liekkiä loistavaa.

Laula, laula, lintunen. Laula läpi tuon pakkasen.
Tuoden lämpöä elämään. Kevään keskelle talvisään.
Lumiukko sulaa miettien tuota joulua haikeaa.
Jos vain ennen valkeaa kuolemaa voisi liekkiä sen koskettaa.