Elävien aivokuolleiden yö (säv. Lauri Holm, san. Lauri Holm, sov. Malvo)

Veitsenterällä elämäsi keikkuu / joka hetki vielä enemmän. Kohta järjen valo täällä hiipuu / ja me tulemme valloittamaan.
Tämä on elävien aivokuolleiden yö / punertavat silmäparit loistaa. Et yksin tahdo mennä nukkumaan /näkymätön käsi otettansa, kaulasta kiristää.
Ei suunnitelmaa, eikä taktiikaa / päämäärätön rynnäkkö vain. Osa uhreistammekin on omia / vaan sotajoukko hidastu ei lain.
Tämä on elävien aivokuolleiden yö / punertavat silmäparit loistaa. Et yksin tahdo mennä nukkumaan /näkymätön käsi otettansa, kaulasta kiristää.
Vuoksi minkä milloinkin, kylmästi surmataan. / Minun totuuteni paras on, / sen voimallani itse todistan. / Voimalla todistan!