Menneiden vuosien taakse katsomaan käännyin
näkemättä yhtään mitään.
Eteen päin on pakko tähystää. En siellä ketään nää.
Seikka ei yllätä enää.

Katsoin sinuun kun minuun voinut en.
Mietin yhä vielä miksi vähenen.
Maahan kirjoitettu ihmisyytemme.
Tuhkasta nousseena sen kerran muistamme.

KERTOSÄE
Saavun vielä kun ei päivä enää nouse.
Olen siellä missä meri kohtaa maan.
Matkalla jokainen on ikuisuuden luokse.
Uudenlaiset aikakaudet eteen kannetaan.

Loppu onnellinen meille huolimatta kaikesta määrätään.
Siihen tyydytään.
Kiskon sateen verhon syrjemmäksi.
Elämäsi ikuisuuteen palanneena muistetaan.