vieraskirjani tyhjä ja tyhmä
kertoo olemattomasta elämästä tästä

ainoasta jonka elämättä käyttämättä
jätin ja heitin roskiin

luulin etten sitä koskaan tulis tarvimaan
mut kato vittu näitä arpia joita

ei oikeasti edes ole olemassa
koska en oo kokenu näitä tunteita

en edes osaa puhua kuin kahta erilaista murretta

silmälasini täynnä huurretta
tai siis sitä saakelin kohmetta

miksi en voi kokea sitä poltetta
joka syntyy rakkaudesta

se on poltetun maan taktiikka
jota minun tunteisiini on sovellettu

kuva niistä on tauluun piirretty mutta
se ole kuin tyhjä kangas

mukamas taidetta

mutta oikeasti realisistisinta
todellisuutta minusta
mutta sinua ei siellä näy

koska en kykene ajattelemaan toista ihmistä ystävänä
joka jälkiä jättää sydämeeni
tavoin niinkuin ystävän

materialistinen mieli
eikä se ole enää avoin
ja se tuntee hyvin harvoin
ne tunteet nopalla arvoin


minä kuolen
haudassani matojen kanssa multaa nuolen
haavoistani arpia auki vuolen

hermoa riistää liikaa piipitys päässäni
en ole ollut vuosiin järjissäni
viimein sen tänään ymmärsin etten palaa


järkeä tässä kaikessa on niin järjettömän vähän

järjettömyys potkii järkeä päähän ajattelematta että

järjettömyys on järjen identtinen kaksonen

järjestä riippuvainen keskonen
tasapainoiseen mieleen enää usko en saamatta

ensin todisteeksi siitä ja minusta kuvaa

tuo toive ei hyvää lupaa vaikka niin haluisin sen olevan totta mut

potta on täynnä ulosteita sekä sydämenkuvia tulosteita
on yhtäkuin sydän paskana kaada se vessasta alas

ydintalvi on ratkaisu
se poistaa tummaa vihaa

hoidossa meät on katkaistu
palvomaan ihmislihaa

ne avaa mulle ovea raolleen mutta en minä osaa enää
ohjelmoitu kaavamaisuus on minun mielessä enää

onko siinä siis perää kun pyytämättä herää
kynänpäästä katkastu sahalla tylsäksi terä

aivoni maassa tavoin lankakerän
kissojen leikkikaluna vieläkin haluan kerran elää anna mun elää terota mun terä