Lehdet kellastuneet lumi peittää.
Kevään aattoaamun sateenkaaren
harmaan paikoilleen jähmettää.
Heräsin, kuulin kaksi vihreämpää
lehteä lentooon lähtemässä
oksalla samalla.

Puhalsi tuuli, nosti lehdet ylös avaruuteen.
Hyvä olla niillä lentämässä vapauteen.
Kaivon syvyyksistä halla nosti päätään.
Hymy ivallinen kasvoillaan.

KERTOSÄE
Itseni jätin. Puhumatta käännyin,
ikkunasta ulos katsoin.
Näin tämän kesän päivän mittaisen.
Uskon, uusi kesä vielä saapuu.
Jään odottamaan.
Pysähtyneen hetken yksin jaan.


Oli aika vielä pysähtynyt kun katsoin taakseni.
Yllättäen näin siellä nuoren itseni.
Katsoi kirkkain silmin, kysyi nimeäin.
Pystynyt en kertomaan.