onnesta itkin silloin
aamuin ja illoin nauroin
kirskuvin auroin sai vaan
kurjet jo taivaan kyntää
sieltä ne ryntää tuomaan
miekkansa nuo maan liemet juomaan
jo niemet suomaan vallattiin

kun aurinko alkaa paistaa
tuulessa haistaa tuoksun
aikansa juoksun huomaa
vaikka sen uomaa ei nää
niityillä heinää riittää
kuoleman niittää
kestää kiittää
ja kesä tää liittää muistelmiin

kuin viimeistä päivää
viimeistä päivää
päätäni työnnän pensaaseen
ja sinne tänne loikin
niinkuin viimeistä päivää
viimeistä päivää
ennalta koskaan tiedä ei
se tänään olla voikin
niinkuin viimeistä päivää
säntäilen varmaan
myös päivän viimeisen

kun löytyi se kaunein soitin
aikani koitin soittaa
syksy kun koittaa soikin
huiluista hoikin hiljaa
kuollutta liljaa itkin
niittyjä pitkin loikin
pitkin ja poikin
pitkin loikin niin

kuin metsä ja maakin valkoisiin
voin sonnustautua turkiksiin
kun menneet on jo laulajat ja soittoniekat
kun valtaaja kylmin tullut on
pois häätänyt lämmön auringon
ja takonut jo auroiksi ne kurjenmiekat