Onnellinen nuoripari kulkee käsityksin
pimennosta päivänvaloon käytävällä HYKSin.
He juuri saivat saatelluksi vanhan äijänketkun
testamentin tekoon hellään huomaan happiletkun.
Hän siellä noituu: tähän loukkuun loppuu laulu minun!
Poikani! Tämä kaikki on kerran sinun!

Myanmarin sissit ovat viikonloppumajan
rakennelleet sademetsään luokse itärajan,
missä kumman kajon luovat napalmi ja pensa.
Kenraalikin sinne saapunut on lapsinensa
katselemaan, mikä koituu kohtaloksi kinun.
Poikani! Tämä kaikki on kerran sinun!

Paloi taloni, nyt maailma on leviävää jäätä.
Anomusten nurkat suosittelee nuoranpäätä.
Kissan tappoi reissumies ja pankki ryöväs kehdon.
Vakuutusmies loihti mitätöivän reunaehdon.
On istuttava kuusi kuuta sellissäni minun.
Poikani! Tämä kaikki on kerran sinun!