Aamun kirkkaus sokaisee
Se todellisuuteen kahlitsee
Maailma jäänyt oottamaan
On jokavuotista kuolemaa

Jos tieltä eksyisi
Ei ehkä takaisin löytäisi
Päivät silmien edessä
Kuihtuvat hitaasti pois

Jos lintuja vielä näkisi
Tietäisi ettei ole yksin

Jos voisi vielä kerran lentää läpi pimeän
Ilman taistelua jossa sielut verta itkee
Itsensä kadottaa muistojen virtaan
Eikä koskaan yksin olla

Päivä usvaan vajoaa
Sanat viimeiset sanottu on
Hiljaisuuteen katoaa
Äänetön kuiskaus

Jos nyt nukahtaisi
Ei ehkä enää heräisi
Samanlaiseen huomiseen
Joka valetta on

Jos lintuja vielä näkisi
Tietäisi ettei ole yksin

Jos voisi vielä kerran lentää läpi pimeän
Ilman taistelua jossa sielut verta itkee
Itsensä kadottaa muistojen virtaan
Eikä koskaan yksin olla

On helppo valehdella kun tietää miten käy
Jos huomaa itsestänsä kadoksissa olevansa
On helppo valehdella kun tietää miten käy
Jos katsoo liian tarkkaan kuvaa näyteikkunasta

Jos lintuja vielä näkisi
Tietäisi ettei ole yksin