Kuun valo silmistäsi, pinnasta järven kuvastaa,
heijastaa sielun yötä. Päivän valoon kurkistaa.
Ei ryömi pelko kolostaan. Itseään suojelee.
Olemassa olla tahtoo. Siihen sinua tarvitsee.

Tuuli kylmä sisälläsi, myrsky ikiaikainen.
Musta korppi kohti liitää. Et ehdi väistää.
Kynnet pitkä kiinni ottaa. Nostaa ilmaan,
kiinni pitää. Kantaa ainiaan.

KERTOSÄE
Pudota tahtoo maahan mustaan
kyydistä mustan linnun.
Kotiin saapuu. Silloin menehtyy.
Matkaa jatkaa jos tahtoo,
luullen kohti parempaa.
Silloin erehtyy.

Alle kivipaaden, taakse ajan. Luo ikiroudan,
vielä kerran, kerran viimeisen.
Kuljeta ei aika enää. Tuuli tyyntyy.
Sielun alkumetsiin lentää. Korppi laskeutuu.