Huurtuu ikkunasi.
Siitä tiedät odottaa jo hallaa saapuvaa.
Nurkkapöytään istuu.
Lehden takaa vilkuilee kylmillä silmillään.

Poika auringon
lähdössä sotimaan palkkaamana ensipäivän kevään.
Nuoruuden innossaan
on luulojaan aivan liian suuria itsestään.

KERTOSÄE
Maassa pohjan liian kylmää pojan auringon
on olla, elää, taistella alla kuusikon.
Routa elää, hyvin voi tänään.
Otettaan ei hellitä, ei yhtään.
Turha luulla, että pojan auringon
nähdä voisit ystävänä lapsen Suomen maan.
Ystävänä vain pimeys lohduton.
Talvi-illan tähtitaivas loputon.

Poika auringon
valtiasta pohjolan turhaan syrjäyttää yrittää.
Halla valtikkaa
pitää kädessään voimalla lumen sekä jään.