Eilipäivän pettymyksen jäljet hän huuhtoi
kasvoiltaan aamun koittaessa, herätessä unestaan.
Ulos usvaan vilkaistuaan verhot sulki uudestaan
Tuon hetken tahtoi olla rauhassaan.

Itsesäälin rippeet lipastosta esiin korjattuaan
niitä hoivaa, parantaa.
Viimein tuntee, on aika eilisestä
paettuaan itsesäälin tahtonut unohtaa.

KERTOSÄE
Himosta koston voimaa saa.
Nousee pää ja uskaltaa kertoa tunteistaan.
Kosto mieltä lohduttaa.
Ei toista poskeaan milloinkaan kääntää saa.
Lyö, muuten tulet lyödyksi.
Älä usko äitiä, joka neuvoo ettei ketään lyödä saa.
Elämä kyllä opettaa,
että pitää uskaltaa potkaista maassa makaavaa.

Katsoo kuin uutta kukkaa itseään peilin takaa.
Kaunis on, niin uskoo viimeinkin.
Eletyt elämät uusiksi vaihtamalla
kerta kerran jälkeen parempaan.