naapurin tyttö
punaisessa mekossansa
kulkee tietä kouluun
joka aamuiseen tapaansa
tiedän aamulla oli vaikeata herätä
huomata uudenpäivän koittaneen
taas saisi syliinsä kyyneleitä kerätä
ja tehdä niistä helminauhan itselleen.

laa-laa..

kerto:
ja unissaan hän kulkee ilman kasvoja
päästen irti yksinäisyyden vankilasta
ja unissaan hän laittaa siivet selkäänsä
ei enää ole mitään pelättävää

taas koulun syrjäisimmässä nurkassa
saa yksin seisoa ja potkia hiekkaa jaloilla
ei kukaan luo häneen edes katsetta
eivät huomaa uutta mekkoa
eivät kyyneltä silmäkulmassa
silmäkulmassa

ei ole ketään kelle puhua
purkaa pientä sydäntä
jossa on liikaa painoa
liiaan rankkaa olla päivästätoiseen itsekseen
olla ainut ystävä itselleen
taas kerran kun ei muut halua

kerto x2

toisten sanat sattuu
repii sielun irti paikoiltaan
vaikka he eivät tunne häntä ollenkaan
toisten sanat sattuu
repii sielun irti paikoiltaan
tuskin mikään muuttuu enää milloinkaan
toisen sanat sattuu taas
toisten sanat sattuu taas
toisten sanat sattuu taas
toisten sanat sattuu taas
toisten sanat satuttaa