lammen aallot juoksee vastaan
tuttu tunne varpaissa
menneisyys kutittaa kasvoja
muistuttaa kaikesta vanhasta

rantaviiva hukkuu taas tänäyönä veteen
ja minä hukun rakkautesi puutteeseen

ja vaikka tulevan osaa aavistaa
se yllättää jokakerta uudestaan
se ahdistaa

kerto:
sinä päivänä taivas oli kaukana
haavekuvia mustalla ja harmaalla
taivas antoi
antoi odottaa
odottaa sinua uudestaan

sinä olet jo poissa vaikka luonani lupasit olla
silloinkin kun taivas kääntyy vastaan
leijun tuulen mukana

silti yhä yksin sokeasti odotan
vaikka tiedän ettet palaakkaan

ei taivas tunne armoa
ei meitä päästä pahasta
ei otettaan irroita

kerto

lammen aallot juoksee vastaan
tuttu tunne varpaissa