Seisten hiljaa sateessa, katulamput ympärillä.
Nuket kulkee ohitse, siis marionettiystäviä/
Sormet syyttää meitä, meitä, meitä.
mut ketä sä voit syyttää jos vaan mennään eri teitä/
Maailma on ku pallomeri, leikitään ja hukutaan.
Kieli kiinni metallissa, johan oppi puhumaan/
Voimalla kai ratkastaan kukkulankuningas.
Erakkomaailma, ollaan tuttuja kuvissa/
Sanasta miestä vaan jos miehellä on mikrofoni.
Sydän on kai hajonnu, mut tilalla on metronomi/
Sä oot ku marionetti, kuka vetää naruista.
Pihal kasvaa vaahtera, joka täyttyy lapuista:/
Älä koske, älä kaada, älä revi,
mut poika hakkaa päätänsä kantoon sydän veril/
Kai se johtuu siitä et on pakko aina vastustaa.
Kai me mennään päin jos ei voida juosta karkuunkaan/

Marionetti, marionetti.
Kävelessään ei jää jälkeekään/
Marionetti, marionetti
Ei voi kääntyä, ei voi säästyä/

Sä et voi piiloutuu, sä et voi paeta.
Sä et voi vapautuu, mut sä voit pistää paremmaks/
Polje maata jalalla et jälki tulee näkyviin.
Tarinoidaan nukeista et joku niiltä säästyisi/
Ei kukaan kulje taivalta sun puolesta.
Pidä pää pystys, tuu ulos huoneesta/
Kahlittuna maaperään, jalat ei voi ohjata.
Viilalla raudat et voit takas tänne kontata/
Sammaleisel kivellä on vaikee pysyy pystys.
Nii on sun kengilläkki meno pyörremyrskyy/
Pysytään hys, hys ja ravitaan vaan itteä.
Kasvata sun luonnetta, tee susta sitkeän/
Ei kai pojalla oo lupa itkeä.
Lupa kaikki kitkeä, mut poika ei minnekkään/
Langan päässä joku joka ohjaa marionettii.
Jos sä liityt joukkoon, muista et me varotettiin/

Puuta päätä myöten, on poika vihdoin napattu.
Pääs joskus karkuun, muttei silti vielä avaudu/
Silmät kiinni sokkona kulkeminen vaikeeta.
Kuulee junan tulevan, mut silti seisoo raiteilla/
Ei jokaselle esirippu tipahda.
Sanotat sun laulusi katkeruuden vihalla/
Mut älä oo vihanen sun elämälle.
Eti sun ystävät unesta ja herätä ne/
Anna äänesi kaikua huutona.
Avaa sun korvasi, älä leiki kuuroa/
Mieti tarkkaan kenen pillin mukaan mentiin.
Ota ohjat käteen, oot sä vielä marionetti?