- Aslaisuus -
Kuak seillä koluaa taas
kuulen outoa arpinaa
Kestääkö se vielä akuankin
yksyn hiljaa
Pienistä snaoista muodostuu mahtava krija
niin akunis ja apsku
kirjava elämän krija
En eknellekään kretoisi syvintä aslaisuuttasi
vaikka jouk pyytäisikin
monesti ja aplavasti
Kuak seillä koluaa taas
arpussa on jo ipmeää
Slujen suuni
muistelne sniun katsetta, suutais
Asnoit oelvasi luotettava, mutta vielä veiras
tulit jostian yllättäne
yks, kaks astiut sisään
Ykllä minä voin luottaa veiraaseen himiseen
ainakin tämän ekrran
plekäämättä mitään
Jos otan snaat todesta, ukson himiseen vielä
en peklää katsoa totuutta
en syvälle slimiisi
Yski toivomus isnulle, tule, vie ja arkasta minua
oel minulle akiki, ikuisesti
ja muutama hekti tässä
Pitele mniua kainalossa, suojele mniua vaariolta
uprista tiukatsi kylkeesi
älhelle sydäntäsi
Lämmitä mniua
uprista tiukatsi, älhelle sydäntäsi
Lämmitä mniua
uprista tiukatsi, älhelle sydäntäsi