Istun, katselen, haen johonkin otetta
Siks just pakenen, kun kaipaan vaan pientä poltetta
Sydämessäni, syvällä sisimmässäni
Rintaa polttaa, vaik on sisin päässäni
Kävisin tästäki, jos mahtusin kulkemaan
Mut ei, ei mua oo opetettu tuntemaan
Ja vaik mahtusin, parkusin vaan pelosta
Tällä hetkellä en käy hullusta enkä nerosta
Lähenen seittämättä kerrosta, eittämättä lennosta/
Kaikki putoaa heittämällä ohi tavotteest hennosta
Ei oo tietookaan selosta, maailma allani sekasin
Nään unta levosta, keinosta nousta, mut sen taisin/
Taas herätessä hukata, kun ei ketään eessä mukana
Pitää vaan tarpoo pitkin paskaa kivi sukassa/
Tässä heiluvassa maailmassa, hoipun maissa
Oon toipumassa, halkeilu massa on vaiheissa parhaissa

Kuljen alituiseen ali tuiskeen ja tuulen
Etsin piilopaikkaan pakoreitin uuden
Valo peitti unen, peitti kaikki vihjeet
Valo meihin pisteen poltti, merkin kuulen
Senkin luulin joskus selvittäneeni
Kun luulin oikeeta ilmaa hengittäneeni
Nähneeni kaikkialla pahuuden kasvot
Mut katse tuo kaiken muun eteeni

Liikun tahdissa fiiliksen
En tunne mitään siistiks, en luule/
Mitään turhaan merkitseväksi
En elä, pakenen ihan kuten herkkikset käski
Teen selväksi sen, etten pelkää
Käsiteltää ite jotain näin kaunista
Et viittis itekkään uhrautuu vauhdista
Oon varuillani viimesillä tajuillani sentään
Mitä tekisin, no olenpa olematta
Koenpa kokematta, haaveilen vaan nopeest matkast
Se on eilen olleen nautinnon jäänne
Esihistoriallisesta tyhmyydestä vauhti on jäänne
Katon ylhäälle, lasken katseen lattiaan
Painan valheet tarinaan, en uskalla valittaa
Se sallitaan niin kuin katseen etsiminen
Kunhan ei keksi, et on turhaa tän setviminen

Kuljen alituiseen ali tuiskeen ja tuulen
Etsin piilopaikkaan pakoreitin uuden
Valo peitti unen, peitti kaikki vihjeet
Valo meihin pisteen poltti, merkin kuulen
Senkin luulin joskus selvittäneeni
Kun luulin oikeeta ilmaa hengittäneeni
Nähneeni kaikkialla pahuuden kasvot
Mut katse tuo kaiken muun eteeni