Älä huuda enää, kuu on laskenut ja aurinko noussut.
Valo peittää kaiken on pimeä kauaksi turvaan juossut.
Kaikki se kauneus minkä pimeys sinulle soi on mennyt ja poissa
On jäljellä ihmisraunio, ei toivoa, ei uskoa, ei tulevaisuutta.

Viimeisen kerran iskit minut maahan
Viimeisen kerran perässäsi laahaan
Koskaan enää ei vierelläsi lepää
tahdotonta, riippuvaista, uhrautuvaista ketään
Makaat aivan yksin kylmässä maassa
Muoviset kasvosi yltäpäältä loassa
Kasvot alaspäin sinut sinne laskin
päällesi istutan kauneimman kasvin

Älä huuda enää, kuu on laskenut ja aurinko noussut.
Valo peittää kaiken on pimeä kauaksi turvaan juossut.
Kaikki se kauneus minkä pimeys sinulle soi on mennyt ja poissa
On jäljellä ihmisraunio, ei toivoa, ei uskoa, ei tulevaisuutta.

Painan pääni maahan ja sanon sen mikä satuttaa, vaikka joskus se sattuu itseenikin
Ei haittaa vaikka kärsin sillä kaikki se kipu ja tuska tuntuu myös sinussakin
sano mitä sanot kolme viisasta miestä, kristallin kirkkaasti näkee sun luonteen.
Olet aito kuin se muovinen ruusu, joka säilyy haudallasi vuodesta vuoteen

Pimeyden kauneus on hetkellistä
Aurinko työntää itsensä yöhön ja heijastaa voimansa maahan
kuun valo polttaa sielua mutta varjojen voima sammuttaa palon
aamulla taas aurinko nousee ja tuhoaa pimeyden hohdon

Älä huuda enää, kuu on laskenut ja aurinko noussut.
Valo peittää kaiken on pimeä kauaksi turvaan juossut.
Kaikki se kauneus minkä pimeys sinulle soi on mennyt ja poissa
On jäljellä ihmisraunio, ei toivoa, ei uskoa, ei tulevaisuutta.

Älä huuda enää, kuu on laskenut ja aurinko noussut.
Valo peittää kaiken on pimeä kauaksi turvaan juossut.
Tänään on loppumme alku
Kuu on nyt viimeisen kerran laskenut.