Fata Morgana: Hiekan Nielemä


Iskut voimistuu.
Toistuvat päässäni, murtavat niskani.
Vääristävät näköni.

Hiekka reunat hukuttaa.
Kuolo kivuista vapauttaa.
Ja tunteet lamauttaa.

Näen auringon loittonevan.
Luovuttaa minut Äiti maalle.
Varjo hylkää kulkijan.
Hylkää kehonsa olevan.

Ruoho, katoaa altani.
Multa, lentää päälleni.
Hiekka, täyttää nieluni.
Toukat, syövät silmäni.

Toukat suutelevat kuoleman suudelmaa.
Pesiytyvät aivoihini tekemään kuolemaa.
Muurahaiset repivät muistoni riekaleiksi.
Ruokkivat valtakuntansa mustalla sapella.