Pieni tyttö kadul venaa onnensa tulevan.
Näkee kaiken paremmin, mut se kaikki on lumetta/
Kävelee polkuja puistosta kaupunkiin.
Kivelle liidulla nimensä raapusti/
Ei mitään jääny, kyynel vierii poskella.
istuu kylmässä, maailma ei kosketa/
Mies tulee vierelle, tyttö soittaa harppua.
Hymyllä kohtaa, mut naulat kiinni arkussa/
Mies lähtee ja heittää pari lanttia.
Paha maa jossa on lantti onnen panttina/
Ei kai pysty enää harpulla elättää.
Unihuntu kasvoille, tuskin enää herää tääl/
Enää yksinäinen harppu jatkaa laulua.
Vielä jostai saattaa kuulla pienen pientä naurua/
Sade huuhtoo tytön nimen kiveltä.
jää vangiks, ei kukaan vedä pimeäst/

Ei unihuntu voi viedä sua mukanaan.
Soittaa harppua, huomenna nukahtaa/
Ei maailma voi tyttöä unohtaa.
Soittaa harppua, huomenna nukahtaa/

Poika soittaa kitaraa, pehmusteena laatikko.
Oma koti kallis ja pojan koti on allikko/
Jättäytyy varjoon, ei kaipaa enää sääliä.
Pää seilaa ja kuuntelee ääniä/
Kuulee itkua, kuulee naurua.
kitara vaan soi muttei suusta tuu laulua/
Kitara on ystävä, muut meni menojaan.
Ei ketään näy, ehkä aika meitä verottaa/
Synty yksin ja yksin tulee kuoleen.
Mut poika on sitkee, ei haavojaan nuole/
Lähtee liikkeelle, sormia kolottaa.
Poika vielä toivoo, että onni jossain odottaa/
Tuuli piiskaa kasvoja tuulessa tarpojan.
Seisoo hiljaa ja osoittaa arvonsa/
Kestää sen kaiken ja herää sitten kadulta.
Huominen on tulevaa ja huomenna ei kaaduta/

Ei unihuntu voi viedä sua mukanaan.
Soittaa kitaraa ja huomenna nukahtaa/
Ei maailma voi poikaa unohtaa.
Soittaa kitaraa ja huomenna nukahtaa/

Sormet on kohmees, tää maailma pitää otteessa.
Näppäilee sointuja, kielillä sormensa/
kaukukoppa huminoi, laulussansa tarinoi.
Viimeisillä sanoilla lauseensa valikoi/
Unihuntu kasvolla miettien uniaan.
Poika piirti kuvan jonka maailma halus kumittaa/
Kuvassa onnellinen, nauraa ja elää.
Nauro läpi tuulien, muttei naura enää/
Ei oo aika olla kova, ei aika olla sitkee.
Maailma halus kitkee pojaltansa halun itkee/
Vierivi kyynelii, valuen poskilla.
Viimesillä liikkeillä soittaa sitä soitinta/
Joka autto pientä lasta ymmärtämään maailmaa.
Ymmärtämään, että maailma pitää meitä saaliinaan/
Silmät laittaa kiinni ja soittaa sen soinnun.
Harppu kuuli äänen ja pian sointu toistu/ (ja toistuu ja toistuu...)

Ei unihuntu voi viedä sua mukanaan.
Laula laulu ja huomenna nukahda/
Ei maailma voi sua unohtaa.
Laula laulu ja huomenna nukahda/