Kristiina
jälleen kurkien nään muuttavan
auringon himmeän tavoitan
aivan kuin se ei jaksaisikaan
nousta taivaalle valaisemaan
syksy mieleni voi masentaa
kun on harmaa ja roudassa maa
sydämessäni aurinko paistaa kuitenkin saa
oi Kristiina nimesi sun
mieleeni tuo syksyn kadotetun
kun alla vaahteran suudelman sain
nyt värit nuo hehkuu vain albumissain
tuuli jäätävä puut riisukoon
muistoissain sinut saan kainaloon
kuvaas katson se mua lämmittää
vaikka aamuisin huurre jo ikkunaan jää
toista ei kukaan voi omistaa
vapaa sielu vain saa rakastaa
merkki suurimman on rakkauden
toiselle antaa kun voi vapauden
vaikka kuvaasi vain katselen
olen kaikesta kiitollinen
yössä vain laivamme kohdata sai
niin käyvän sen kohtalo määräsi kai
oi Kristiina nimesi sun
mieleeni tuo syksyn kadotetun
kun alla vaahteran suudelman sain
nyt värit nuo hehkuu vain albumissain
tuuli jäätävä puut riisukoon
muistoissain sinut saan kainaloon
kuvaas katson se mua lämmittää
vaikka aamuisin huurre jo ikkunaan jää
kuvaas Kristiina katson ja lämmin on päiväni tää