Puisella lattialla olen kyydissä panssarijunan,
vaunuja varjo seuraa kai ne luulee meil' on kyydissä jotain,
mä uskoin et elämä on kuin se tylsä troikka,
mä luulin et voin sen liikkeen pysäyttää

Joku jää, väärästä kyydistä pois,
taas joku jää, mut en välitä huutaa

Mä nousin sen ratavallin suojista panssarijunaan,
vain hetki ennen kuin valtamme horjahti ärjyen kasaan,
suuliekit nuolivat taivasta,
ja teräs suojeli voimattomia

Silloin lyijysormet tanssivat teräslevyillä kuin villi poika,
koston suudelmat peittivät talot liekkimereen,
panssarijunan kintereillä,
märät kasvot riekaleina,
juoksee vielä viimeinen, ei ketään enää

Pidä mua, niin kuin kiiltäväkylkinen panssarijuna,
rautanyrkkisi otteessa kiskoista kiimaisena,
mut' en tiennyt, että silta katkaistiin,
ja joen uomassa kirkuen kimmelsi panssarijuna.