Silloin kun yhteisymmärryksen valtaväylä kapenee pienen pieneksi poluksi alkaa tanssi, joka kestää sen hetken. / Valta on kuin suuri puu, minua ei näy missään. Istun oksalla ylimmällä, en olkapäälläsi. Olen päässäsi. / Jokainen tuntee taustalla ohjeita, käskyjä antamassa, Juuri sen ajan mitä tarvitaan lääke on tautia vaarallisempi. Vallan leikkaus, se pieni piikki poistuu lihasta. Se hetki jolloin tietää ettei pääse pakoon, sen toivon sinulle. / Kaikki noudattavat samaa formulaa. Kaikille merkitty viimeinen käyttöpäivämäärä. Ei enää määränpäätä, ainoastaan päivämäärä. Ei oman pään paiskominen seinään auta. / Muistivihko, käskylista. Polta lankaa, molemmista päistä. / Vailla pakoa, mielen vankina. Sormet verillä seinän raapimisesta, ääni ruvella huutamisesta, lääkeovi telkeää sen taa.