Joskus ajatukset allikkoon suistaa
Huippaa kun piru korvaan kuiskaa
mutta selvenee kun päätään puistaa
huilaan luistaa vauhdilla töistään
muistaa kuinka nauttia öistään
kun unissaan palaa viimein sinne
niitylle täältä missä pimein rinne
varjostaa mutta kerron riimeinkin ne

parhaat hetket keskeltä lapsuuden
harharetket menevät vanhuuteen
ne ajat kun olin lapsi
ei vaivannut päätä turha baksi
eikä mikään muukaan liiaksi
nyt kerran päivään katkee synapsi
odotti innol aikoi tulevii
mielikuvitus taikoi unelmii

nyt vaeltaa ilman päämäärää
vähän liikaa elämässään säätää
että pysyy hengis, pyörii oudos jengis
liian usein putkassa ja maijan penkis