jos lasket saamasi pahimmat ruhjeet,
yksi niistä olinko minä
- suruinen, hyvä ihminen liian monta kertaa lyöty?

ja jos sinä muuttaisit minuun nyt vuosien jälkeen,
olisin edelleen pakenija.
juuri ja juuri pinnan tuntumassa,
kyvytön tarttumaan itseeni ja
lepäämään.

kyllä ajattelin sinua silloin,
valvoin öitä ja rukoilin paljon.
rukoilin, että olisin parempi - olisin niinkuin sinä.
pelkäsin sinun menevän minussa hukkaan (niin hukkaan),
kuin maailman kaunein taulu
seinällä hyljätyn miehen sokean.

ei, et saanut minusta otetta, koska viime hetkellä vedin käteni pois.
en osannut kuin kätkeä itseni ja toivoa, ettei sinua satu.

ja jos sinä muuttaisit minuun,
et muuttaisi mitään
- olisin vielä se pakenija.
vuodet voivat kulua,
mutta tämä tunne ei.

laske minut levolle,
olen mielestäni jo ansainnut sen.
en pyydä kuin paikkaa,
jossa levätä
ja tuntea kodin.